Yksipyöräily
Historiaa
Yksipyöräily on saanut alkunsa Penny Farthing -nimisestä polkupyörästä. Jollakin kyseinen pyörä meni rikki, tai sitten joku vain keksi irroittaa takapyörän ja sen jälkeen kilpailla kuka pääsisi pisimmälle näin syntyneen yksipyöräisen kanssa. Penny Farthing keksittiin vuonna 1866, joten yksipyöräily on saanut alkunsa jo 1800-luvun loppupuolella.
Ajaminen
Yksipyöräisen hallitun ajamisen oppii yleensä 1-2 viikkossa, mutta kovalla harjoittelulla sen oppii vielä nopeamminkin. Itsellä aikaa kului 4 päivää oppia ajamaan hallitusti ja liikkeelle lähtö. Ajamisen harjoittelu on hyvä aloittaa tasaisella alustalla, esimerkiksi asfaltilla. Aluksi on myös hyvä, jos on jotain mistä ottaa tukea, itsellä tässä tehtävässä toimi mattoteline.
Kun yksipyöräisen antaa jollekin kaverille kokeiltavaksi, on liikkeelle lähtö yritykset varsin hauskan näköisiä, koska he asettelevat pedaalin eteen, polkaisevat ja kuinka ollakaan pyörä karkaa vain alta. Oikea tapa lähteä liikkelle on asettaa pedaali renkaan taakse, noin kello viiteen, ja sitten polkaista pedaalia alaspäin ja kevyesti ponnistaa. Näin pääset yksipyöräisen päälle ja voit lähteä ajamaan.
Trial
Trial yksipyöräilyyn sisältyy hyppiminen kaikenlaisten esteiden päälle, droppaaminen (alas hyppääminen/pudottautuminen), sekä vaikeissa ja hankaloissa paikoissa ajaminen esimerkiksi kaidetta pitkin. Trialia voi harrastaa luonnossa, esimerkiksi jossain kivikossa tai itse luodulla radalla. Ratojen teossa on voitu käyttää hyväksi esimerkiksi trukkilavoja
Freestyle
Freestyle yksipyöräilyyn kuuluvat kaikenlaiset tavat ajaa yksipyöräistä, kuten erilaiset wheel walkingit. Freestyle yksipyöräilyyn kuuluvat "freestyle -temput". Yksipyöräistä voi ajaa useilla tavoilla, mutta yleisimmät on listattu "10 yksipyöräilyn taitotasoa" -listaan, johon löytyy linkki 'Linkit' -sivulta. Tyypillinen ajoympäristö on liikuntasali tai ulkona tasainen alusta, yleensä siis asfaltti.
Street
Street yhdistää Trialin ja Freestylen. Streettiä ajetaan kaupunkiympäristössä. Streetin temppuihin kuuluvat portaiden alas hyppiminen, kaiteiden grindaaminen ja erilaisten temppujen tekeminen näiden yhteydessä. Lisäksi Streettiin kuuluu osittain tasaisella maalla temppuilu, eli Flat -temppuilu
Flat
Flat yksipyöräily tapahtuu nimensä mukaisesti tasaisella alustalla. Temppuihin kuuluvat erilaiset wrapit ja muut vastaavat temput. Flattiin eivät kuulu juurikaan mitkään hypyt. Flat on yksi tämän hetken suosituimmista yksipyöräilyn alalajeista.
MUni
MUni, eli Mountain Unicycling (Maastoyksipyöräily), on erilaisissa vaikeissa maastoissa suoritettavaa yksipyöräilyä. Esimerkiksi metsäpolkujen ajamista ja mäenrinnettä alas ajaminen, myös ylös ajaminen mutta sen suosio on vähäistä. MUneissa on yleensä hieman isompi rengas (24" tai 26").
Cross Country
Teknisesti helpossa maastossa pitempien matkojen ajamista isorenkaisilla yksipyöräisillä (36").
Muut
Muita yksipyöräisiä sitten ovat mm. Giraffe:t, jotka ovat normaaleja yksipyöräisiä selvästi korkeampia ja välitys polkimilta renkaalle tapahtuu ketjujen avulla. Giraffeilla ei juurikaan muuta tehdä kuin ajeta, koska niillä temppuilu on hyvin vaikeaa, jossei jopa mahdotonta.
Lisäksi satulattomat yksipyöräiset Ultimate Wheel ja Impossible Wheel. Ultimate Wheel on pelkästään rengas, johon on liitetty pedaalit. Impossible Wheel taas rengas johon on liitetty jalan sijat, sitä ei voi siis polkea, sillä painellaan mahdotonta kyytiä alamäkeen tai liutaan tasaisella alustalla